Jere Sumell - Punavihreitä kannanottoja Totuus esiin, maksoi mitä maksoi! Kansalla on oikeus saada kuulla totuus.

Ihminen ilman toista

Psykologian ihmiskuva kasvuun liittyen tai sen kantava teema on vuorovaikutus. Pohtisin tätä asiaa eilen yksinäisenä yön hetkenä, kun kuuntelin radiosta Radioteatterin tuottamaa ”Uniraati” -ohjelmaa ja avauduttuani sähkösikahallusinaatiostani ja sota-teemaisten painajaisunieni tulkinnoista Facebook-seuraajilleni. Päätin vuodatukseni lauseeseen ”Teksti ilman lukijaa on merkityksetön. Siksi näistä kerron Faceook-seuraajilleni”. ”Ihminen ilman toista ei koe kasvua”, on vastaavanlainen liittyen mitä tulee sinkkuna elämiseen ja unelmaan parisuhteesta.

Vanhuudessa saavutettava eheä minuus voidaan kai saavuttaa vasta, kun voi viettää vanhuuden päivät onnellisesti parisuhteessa. Eheän minuuden puutteessa vanhuudessa kohtaan kait epätoivon, joka jää kaivelemaan kuolinvuoteellani siihen asti, kun piru vetää minua kohden helvettiä ja vielä sielläkin, jos tuonpuoleista elämää on yksilön kuoleman jälkeen.

On totta, että olen 35-vuotias sinkkuna koko elämän viettäneenä, enkä ole koskaan saanut kenenkään tytön tai naisen puhelinnumeroa, jolta voisi joskus vaikka soittaa muutoin vain kysellen kuulumisia, enkä ole saanut mahdollisuutta käydä elokuvissa kauniimman sukupuolen edustajan kanssa. Kerran olisi ollut mahdollisuus, mutta se kaatui rahaan ja sen puutteeseen. Tyttö jätti minut, koska minulla ei ollut rahaa, ja poisti minut Facebookista, eikä edes moikkaa minua linja-autossa, vaikka samassa kaupunkilähiössä asutaan. Ja hänkin on ihan duunari-asteella töissä.

Jos saa Suomessa takuueläkkeen, joka on pari kymppia päälle 700 euroa, ja asumistuen, niin ei saa toimeentulotukea ja jos on perinnässä pikavippivelkoja, ei pääse velkajärjestelyyn ja Turussa ei pääse sosiaalihuollon juuri aloittamaan sosiaalisen luoton piiriin, kumpaakaan samasta syystä, koska sosiaalitantat laskevat, että minulla ei ole maksukykyä. Velkaneuvonta ja Turussa sosiaalinen luottopalvelu on tarkoitettu vain niille, joilla on muutoinkin varaa elää markkinatalouteen pohjautuvassa järjestelmässä, ja joilla muutoinkin menee ehkä hyvin.

Paavo Väyrysestä oli artikkeli ja tämän eduskunta-vaali-teesit sosiaalituen uudistukseen liittyen Turun Sanomissa noin viikko sitten, ja jos en olisi vasemmistoliiton jäsen, voisin vakavasti harkita Väyrysen Seitsemän tähden liikettä tai kommunistista työväenpuoluetta, ja lähteä ajamaan Turusta työväen unelmakaupunkia, jossa markkinataloudella ei olisi osaa ei arpaa. Harkitsin Työväen kommunistista puoluetta vasemmistoliiton sijaan puolueeseen liittymisen aikoina, kun se oli ajankohtaista elämässäni, ja se ratkaisi, että halusin valita puolueen, jolla todennäköisesti saattaa olla vielä jotain yhteiskunnallista vaikutusvaltaa ehkä vielä elinaikanani tässä maassa. Eihän kommunistisella työväenpuolueella ole yhtään edustajapaikkaa kansanedustus-instituutiossa, kun taas vasemmistolle povataan ensi vaaleissa lisäpaikkoja hyvin menneen Li Anderssonin johtajakauden ansiosta ja suosion kasvun myötä. Kansa alkaa kyllästymään porvareihin.

Ehkä ainoa hanka vastaan vasemmiston ajamissa asioissa, joista olen eri mieltä on jotkin maahanmuuttoon liittyvät kysymykset, vaikka en ole rasisti. Mielestäni Suomeen ei tarvita maahanmuuttoperäistä työvoimaa, vaikka esimerkiksi Venäjältä tulee ihan kouluttettuakin väkeä tänne, esimerkiksi lääkäreitää ja tutkijoita ja eduskunnasta puuttuu puhemies sen suhteen, ketä nostaisi metelin ja hulabaloon ensimmäisen polven maahanmuuttajille maksettavista sosiaalietuuksista kanta-suomalaisiin verrattuna: Fakta on se, että Suomi on Euroopan mittakaavassa tehty houkuttelevimmaksi maaksi tulla sosiaalietuuksien perässä Suomeen ja mielestäni asiaan pitäisi tulla muutos. 10 000 euron starttiraha, ja käytännössä kaikki eläminen täällä ilmaista, tosin sotien keskeltä tulevat kokevat muita syrjäytymistä lisääviä ongelmia tänne muuttaessaan, kuten vaikean kielen, ja kotoutumisen ja paikan löytämisen yhteiskunnasta. Ja toisen polven maahanmuuttajathan ovat jo sitten natiiveja, jos syntyvät Suomessa, ja heillä on mahdollisuus pyrkiä vaikka Suomen tasavallan ensimmäiseksi maahanmuuttaja-taustaiseksi presidentiksi. Uskon kuitenkin, että koska maahanmuutto Suomeen on kanta-suomalaisille niin uudehko asia, että omana elinaikanani ei toisen polven maahanmuuttaja-presidentti ole arkipäivää, vaikka kokisin humaanin kuoleman vanhuudessa. Itsekin voisin harkita äänestäväni maahanmuuttaja-taustaista ihmistä vaikka Suomen Tasavallan Presidentiksi, koska minulle merkitsee, mistä ehdokas puhuu, eikä se, mistä hän on kotoisin.

Suomessa on sekin ongelma, että jos täällä puhuu faktat esillä maahanmuuttajista jotain, mistä maahanmuuttajat eivät pidä, helposti tulee rasistin leima otsaan. Tämän hetkinen suomen sosiaaliturvapolitiikka syrjii kantasuomalaisia ankaralla kädellä. Se näkyy Kelan päätöksissä, kun sosiaalitoimenkin toiminnot meni Kelaan kovassa SOTE-ajossa, jota ei edes saatu maaliin, kaikki asiat muuttui huonommaksi, mitä tulee sosiaalietuus-päätöksiin. Ja en ole yksin ja ainut kantasuomalainen, joka on tätä mieltä meistä, jotka joutuvat käymään leipäjonoissa ja eivät saa Kelalta tukia, jotka meille kuuluisi.

Jos Venäjä hyökkää Suomeen ja syttyy kriisitilanne, Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat lähtevät täältä Euroopan alueella seuraavaksi parhaaseen elintaso-maahan, vaikkakaan Italiakaan enää ota ulkomaalaisia vastaan, mutta on niitä muitakin maita Euroopassa, kuin Italia.

Toinen suuri kysymys, josta saatan poiketa yleisestä vasemmistoliiton mielipiteestä, vaikka epäilen, että asia jakaa meidänkin puolueessa mielipiteitä kahtia, on Suomen Euro- ja EU-jäsenyys. Jos Suomi ei olisi kytketty Euroopan Unioniin, Suomi voisi päättää kansantaloudestaan itsenäisesti paremmin, ja maahanuuttokiintiöitä voisi alentaa tuntuvasti. Joinain vuosina se voisi olla vaikka pyöreä nolla. Nykyisellään talouskasvun hidaste verrattuna esimerkiksi naapuriimme Ruotsiin on EU:n syytä ja Brysselistä käsin määrätään maahanmuutto-kiintiöitä. Eihän Suomella ole omaa valuuttaakaan, moni kantapubissani tuttuni on todennut, että Suomi myi itsenäisyytensä liittymällä EU-jäsenvaltioksi 1995 tai viimeistään sitten, kun liityttiin rahaliitto Euroon. Siinä mielessä Paavo Väyrynen ajaa ihan oikeaa asiaa, niitä ainoita puheenvuoroja EU-kriittisyydestä, mitä olen kuullut kenenkään edustajan suusta seuratessani eduskunnan kyselytuntia, on tullut Seitsemän tähden liikkeen johtajan, valtio-opin tohtorin Paavo Väyrysen suusta.

Jos Suomessa olisi Amerikan tyyliin maa jaettu osavaltioihin, voisin kuvitella hakeutuvani Turun Kuvernööriksi, tai täällähän oli viime vaalikoneissakin yksi kysymys siitä, pitäisikö Turussa ottaa pormestarimalli käyttöön, vastasin kysymykseen, että ”En osaa sanoa, koska olen ollut verrattain niin vähän aikaa politiikassa mukana”, mutta tiedä, vaikka Työinformatiikan maisterina, tai tohtorina jonain päivänä vielä yltäisin vähintään valtuustoon tai hakisin Turun kaupunkinjohtajaksi, tai pormestariksi, jos Turku siirtyy pormestari-malliin Helsingin ja Tampereen tavoin. Aika näyttää. Hauthan kyseisiin työpaikkoihin on julkisia, hakihan viime kerralla ennen Minna Arven valintaa Turun kaupunginjohtajaksi bussikuskikin, joka kuitenkaan ei päässyt haun toiselle kierrokselle, kun valtuusto päätti, ketä haastatellaan ja valitaan kyseiseen viran haltijaksi.

Tai kuka tietää, että tukemani lukiokaverini, joka on ensi vaaleissa eduskuntaehdokas, valittaisiin jonain päivänä Suomen ykköspäänahaksi? Olen oppinut sen elämästä ja seuratessani euroopan jalkapalloliigoja niistä myös pienin panoksi vetoa lyöden ja suht usein voittaen, että elämä on arvaamaton ja aina mukana on satunnaismuuttuja, jota ei voi laskea ennakkoon mukaan. Pitää kohdata vain ihmiset ja kaverit ihmisinä avoimin mielin, ja tehdä hyvää, niin Karman laki tulee vastaan hyvinä tekoina itselle jossain vaiheessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat